Jason Valen SuperJuice Me – 28 päivän mehudieetti on ohitse. Nyt saa ja pitää onnitella itseään, Minä Tein Sen! Mutta mikä on muuttunut ja millainen dieetti oli? Tippuiko paino vai tukka ja onko elämää tästä eteenpäin ilman mehuja vai painetaanko saman tien pizzalle?

Puhdistu, parane ja kevene

Puhdistu, parane, kevene lukee SuperJuice Me, 28 päivän mehudieetti -kirjan kannessa, joka on Jason Valen kirjoittama ”elämänmuutosopas” tai ainakin jonkinlainen korjaussarja. Kirja sattui olemaan sen verran innostava, että sen luettuani päätin ryhtyä samaiselle mehukuurille.

Olen jonkin verran paastonnut elämäni varrella, joten tiesin vähän mitä on tulossa. Myös itsepuristetut tuoremehut ovat kuuluneet satunnaisesti aamujeni ruokavalioon. Siltikin 28 päivää on aika pitkä aika pelkällä mehulla…mutta leikkiin lähdettiin sillä asenteella, että loppuun asti mennään, periksi ei anneta.

Mutta millaisia fiiliksiä mehukuuri (niin, jostain syystä käytän itse mieluummin nimitystä kuuri, kuin dieetti, joka on hiven negatiivissävytteinen omissa korvissani) nostaa pintaan ja miten käytännön asiat ovat luonnistuneet ja mitä kuuria varten tarvitaan?

Lähdetään liikkeelle ihan perusasioista. Kuuria varten tarvitset mehulingon tai -puristimen. Itselläni on tällä hetkellä Philipsin mehulinko, johon olen ollut suhteellisen tyytyväinen. Philipsin Juicer HR1861/00 on linko, joka veivaa kovalla nopeudella kaikki mehuksi. Siinä on hyvää teho, iso syöttöaukkoa ja helppokäyttöisyys. Huonoina puolina on raaka-aineiden hyötysuhde eli osa tuotteista ei mehustu kunnolla. Mutta siis lingoksi ok. Tilauksen alla on Optimum 600, jota odottelen suurella innolla tulevaksi (niin, tilauksesta on jo melkein kaksi viikkoa!).

Mehustimen lisäksi tarvitset jonkinmoisen tehosekoittimen, jolla tehdä smoothiet. Itselläni sellainen löytyy vanhan yleiskoneen lisäosana. Kelpaa vallan mainiosti muutaman satunnaisen banaanipalan, avocadon jne. soseutukseen.

Näiden kahden kodinkoneen lisäksi tarvitset valtavasti hedelmiä, juureksia ja tsemppiä. Niin ja kirjan, josta löytyy ohjeet. Jonkinlainen puhelinsovellus on myös mahdollista saada, mutta en ole siihen tutustunut. Siitä löytynee lisää Jason Valen verkkosivuilta. Verkkosivuilta löytyy myös SuperJuice Me! -dokkari, jota en ole edes itse katsonut vielä.

Koko 28 päivä mennään siis pelkillä itsepuristetuilla mehuilla. Ei kaupan mehuja. Kaikki on 100% raakaruokaa. Mehut on kirjassa jaoteltu paksukaisiin-smoothiet, ohukaisiin-tavalliset mehut ja erikoisvieraisiin, jotka ovat ”viikonlopun” erikoisherkkuja. Siis jos aloitti kuurin maanantaina. Minä en. Mehustukseni alkoi 19.3, joten pääsiäisenä saatoin itseni kiusaukseen katselemalla television ruokamainoksia ja -ohjelmia, joita muuten on paljon. Ette uskoisi.

Mehustus alkaa

1.päivä

Keho on täynnä myrkkyjä, koska olo menee huonoksi jo puoleen päivään mennessä. Paleltaa ja pienoinen päänsärky kummittelee. Varauduin kuurin aloitukseen muutaman päivän vapaalla, jolloin ei tarvitse lähteä minnekään, vaan voin rauhassa mököttää kotona. Tuli tarpeeseen. Puolenpäivän mehuja hörppiessä makaan jo parin peiton alla sohvalla, tuijotellen televisiota. En jaksa tehdä mitään, eikä mikään huvita. Iltapäivällä kolmen maissa makaan jo makkarissa peiton alla hirsiä vedellen. Parin tunnin herkullisten päivänokosten jälkeen kömmin mehupullon kanssa takaisin sohvalle. Nälkä. Vaikka mehuja on riittävästi ja ne ovat hyvänmakuisia, eivät ne vie ruoanhimoa. Haluaisin juustovoileivän ja kupin kahvia, pizzaa, kaurapuurokin kelpaisi. No juon lisää mehua. Illan suussa käyn vähän toikkaroimassa pihamaalla, mutta on niin ”harmaata”. Onneksi kello on jo 20.00 ja pääsen nukkumaan.

2.päivä

Aamulenkki koirien kanssa vetää maitohapot pohkeisiin. Mäet ovat kaksi kertaa normaalia korkeampia, lienee vuoristotautia, kun heikottaa. Aamushotin ja teen nautin ennen lenkkiä, lenkin jälkeen puristan päivän mehut valmiiksi. Smoothie on namia 🙂 Jaksan vähän jopa touhuta, mutta voimat loppuvat nopeasti. Pääsärky ei vaivaa, ainostaan heikko olo. Toinen päivä on ensimmäisen toisinto, lukuunottamatta sitä, että nukun hiukan vähemmän ja saan iltapäivällä tarmonpuuskan ja siivoan komeron. Vau!
Lisäys. Unohdin, sain hirmu ”räkätaudin” vaivoikseni muutamaksi päiväksi. Toki toivotin tervetulleeksi, sillä se tiesi sitä, että puhdistuminen alkoi.

3. päivä

Alkaa helpottamaan. Nälkä ei enää vaivaa kuin satunnaisesti. Mutta päivällä iskee alaselkäkipu. Ja se on KOVA! Kävelen ainakin tunnin verran olohuone-keittiö-ruokahuone-eteinen -ympyrää. Kävely on ainoa asia mitä pystyy tekemään. Sattuu s**tanasti. Reikihoito ei helpota, vaikka sillä yleensä saan särkyni aisoihin. Pakko heittää kipulääke, en kestä. Hetken päästä hellittää. Olen aivan poikki ja menen nukkumaan. Muistelen lukeneeni, että joillekin saattaa tulla munuaiskipuja. No en tiedä missä kyseinen elin edes sijaitsee, joten en pähkäile sitä sen enempää.
(näin jälkikäteen tiedän, että alaselkäkipu ei liittynyt mitenkään dieettiin, vaan vaivaa minua silloin tällöin. Onneton yhteensattuma.)

4. – 14. päivät

Nyt on menossa 13.päivä ja puoliväli häämöttää. Päivääkään tai olisiko tuntiakaan ei mene, ettenkö miettisi ruokaa, vaikka nälkä ei olekaan. Mahalaukku törähtee silloin tällöin, mutta mehu, vesi tai yrttitee tyynnyttää sen nopeasti. Kuurin edetessä huomaa, miten riippuvainen sitä on ruoasta ja kuinka paljon aikaa kuluu ruoan ympärillä. Töitä tulee tehtyä enemmän, kun aikaa ei mene syömiseen. Painoa on pudonnut vajaa neljä kiloa, iho kirkastunut ja ”pehmennyt”. Yleisesti ottaen positiivisia muutoksia.

Olo tasoittuu. Välillä energiataso on huikea ja mieliala on hyvä. Naurattaa. Olo on sekä fyysisesti että psyykkisesti lähes koko ajan hyvä tai erinomainen. Unen tarve vähenee, mutta saatan satunnaisesti ottaa päikkärit (teen duunia kotona). Kaikki työt hoituvat normaalisti, jopa aamulenkki taitaa mennä hivenen kevyemmin kuin yleensä. Mutta sitten kun tulee väsy, se tulee aika nopeasti. Välillä myös verensokeri tippuu liian alas, koska huimaa (en taida juoda ihan tarpeeksi). Täytyy myös kulkea tavallista hitaammin, ainakin ylämäet ja portaat tuntuvat normaalia rankemmilta.

Mehut

SuperJuice Me! mehukuurissa on aluillaan 20.päivä mehustusta. Hyvin nukutun yön jäljiltä nousin hiukka ennen viittä, nukkumassa olin puoli 10. Unen tarve on vähentynyt, normi kahdeksan tuntia korvautuu nykyisin 6-7 tunnin yöunilla. Unet ovat elävämpiä ja värikkäämpiä kuin aiemmin, tiedä sitten syytä. Uusi mehulinko on juuttunut Ruotsiin, johon lähettäjä sen vahingossa kirjasi menemään. Nyt ollaan odoteltu viikon päivät, että saavat rahtinumeron muutettua.

Mutta itse mehuihin ja mehustukseen. Yksi yllätys mehustuksen alkaessa oli ruokalasku. Kuvittelin että halvalla mennään. Ei muuten mennä, sillä mehustusaineet ovat aika kalliita, mikä on tietysti suhteellista. Ajankohta ei ole mehustukselle aineiden puolesta otollista, koska tuoreruoka on tällä hetkellä tuonnin varassa. Oikeastaan mitään muuta suomalaista ei löydy kuin porkkanat ja kaali. Luomusta oli luovuttava tällä kertaa, vaikka sitä muuten suosinkin. Aika hyvin olen pysynyt kirjan ohjeissa, mutta joitakin tuotteita olen korvannut toisella. Esimerkiksi palsternakkaa on niin huonosti saatavilla ja se on niin kallista, että sen mehustaminen ei tule kysymykseenkään. Kaupan nahistuneita ja ylihintaisia ruskeankellertäviä palasia pitäisi ostaa kassikaupalla. Palsternakan korvaan porkkanalla.

Laskin, että neljän viikon mehustuksen aikana menee mehulingon lävitse noin 70 omenaa. Muita käytettäviä ruoka-aiheita ovat mm. päärynä, avocado, banaani, selleri, porkkana, parsakaali, pinaatti, lehtikaali, kurkku, sitruuna, lime, parsa, inkivääri, punajuuri ja appelsiini.

Tämän aamun smoothiena on kuitujuhlaa-niminen juoma, siihen tulee porkkanaa, omenaa, kurkkua, inkivääriä, basilikanlehteä, päärynää ja banaania. Mehujuomana on diureettijuoma, joka saa virtsan erittymään, sillä kehoon kertyy kirjan mukaan helposti liikaa nestettä. Diureettijuoma sisältää päärynää, kurkkua, limettiä, parsaa, selleriä ja pinaatti. Tänään sattuu olemaan ”erikoisvieras” menuussa, joten illalla pääsen nauttimaan tahini-kookosjuomaa (mietin mistä nimi on napattu, koska juomassa ei ole kookosta)? No, anywhy, juomaan tulee banaania, mantelimaitoa, raakakaakaojauhetta, tahinia ja hunajaa. On muuten hyvää ja tuo vaihtelua. Kaikkiaan juomia tulee juotavaksi noin pari litraa päivässä.

Aamun aloitan yleensä yrttiteellä, jonka jälkeen aamushotti. Lenkin jälkeen teen kaikki päivän mehut valmiiksi. Aikaa niiden kanssa menee noin tunti, joka tuntuu aika paljolta. Mutta toisaalta sen jälkeen kaikki päivän ruoat ovat valmiina jääkaapissa odottamassa. Ihannetilanne olisi tietysti se, että mehustaa juuri ennen ruokailua, mutta se vaihtoehto on minusta turhan työläs (mehulingon putsaus).

Mehut ovat hyvänmakuisia, mutta viimeisen viikon kolkutellessa ovia, alkaa pienoinen kyllästyminen. Onneksi lime, sitruuna ja inkivääri pelastavat monet juomat. Omia marjoja olen pakkasesta lisännyt paksukaisiin, antamaan lisämakua. Eli ihan niin hyviltä eivät juomat enää maistu, mutta kaikkinensa ei sen suhteen ongelmaa.

Viretila on edelleen hyvä. Liikuntaa jaksaa harrastaa ihan normaalisti, tosin satunnaisia ”heikkoja hetkiä” on edelleen. Mutu-tuntuma on, että kynnet ja hiukset kasvavat ennätysvauhtia. Kynnet ovat ainakin vahvistuneet. Painoa ei ole pudonnut ihan toivotusti ja näyttää tällä hetkellä junnaavan paikallaan (neljässä kilossa ollaan).

Ruoka on mielessä, haluaisin suolaista ja rasvaista voileipää. Tai keitetyn, tuoreen kananmunan suolan kera. Edes yhden palan, please!?

Vapausajattelu

Monet ehkä funtsivat Jason Valen SuperJuica Me! mehukuurin aloitusta, mutta keksivät kaikenlaisia tekosyitä, miksi ei nyt ole hyvä aika. Kerään muutaman mainion Jasonin kommentin asiasta:

– Me syytämme kaikkia ja kaikkea siitä, että emme itse irrota otetta munkkipossusta ja nouse sohvalta…kaikkea muuta paitsi itseämme!

– Terveys on omalla vastuullasi.

– Mitä enemmän muttia, sitä suurempia peppuja!

– Kyse on vain 28 päivästä. Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Sekö että ruumis saa enemmän kasviksia ja hedelmiä kuin pitkään aikaan, kilot karisevat ja olo tuntuu virkeältä?

Moni dieetti epäonnistuu, koska olemme ohjelmoineet itsemme dieettiajatteluun.Jason kehottaa siirtymään dieettiajattelusta vapausajatteluun. Mitä tämä siis tarkoittaa? Kun päättää ryhtyä dieetille, tulee heti ajatus ”nälkäkuurista” ja ”jostain joka on pakko tehdä”. Ja tietenkin se vaatii luopumista monesta.

Itse allekirjoitan tämän. Mehudieetistä on nyt meneillään 25.päivä. Nälkä on vaivannut harvoin, mutta ne mieliteot. MINÄ HALUAN. Ajattelen enemmän sitä, mitä en saa, kuin sitä mitä minulla on. Seuraa puutteen ajatusmaailma.

Välillä huomaan kehittäväni itselleni massiivisen halutilan. Piehtaroin siinä, mitä en voi syödä. Jos näen hieman vaivaa, voin kuitenkin kontrolloida ja muuttaa ajatusteni kulkua. Ei ole pakko miettiä sitä mitä ei saa. Sitä paitsi, mikään mahti maailmassa ei estä minua kävelemästä pizzalle tai ahmimasta viineriä. Päätös on minun.

Mutta jos päätän syödä sen pizzan, sitten elän myös sen päätöksen ja turvonneen olon kanssa. Loppujen lopuksi hyvinkin yksinkertaista. Otanko vastuun omasta terveydestä ja olosta vai enkö ota?

Ajatusmalliksi on siis syytä valita ”voin, mutta en halua”, eikä ”haluan, en voi”.

Esimerkki Jasonin kertomana (sivu 124):

Muutama vuosi siten eräällä mehuleirillä eräs mies veti minut sivuun 3.päivänä ja sanoi: ”HALUAN RUOKAA!”. Hän ei ollut tyytyväinen. Hän kertoi olevansa menestynyt liikemies, joka halutessaan ruokaa myös saisi sitä. Hän ei halunnut olla ”vankina”. Leiripaikka oli vuorella kaukana kaikesta ja lähin kauppa 10 kilometrin päässä. Hänen yllätyksekseen sanoin ”Toki, mitä haluaisit? Kerroin että kylästä saisi pihvejä, ranskalaisia ja suussa sulavia suklaakakkuja. Tähän hän vastasi: ”En halua. Minä vain todella haluan ruokaa.” Jos todella haluat ruokaa, lähdetään!” ”EI, EN HALUA.” Tähän minä vastasin: ”NO OLE SITTEN HILJAA!” Ennen kuin hän ehti vetää minua turpaan epäkohteliaan vastaukseni tähden, selitin hänelle, mitä tarkoitin hiljaa olemisella. Dieettiajattelu on psykologista sodankäyntiä, ajatusten kamppailua. Toinen puoli sanoo ”haluan” ja toinen ”en voi”. Syntyy puutteen ja uhrausten tunne ja tätä sotaa ihmiset käyvät dieetillä ollessaan. Lopulta se johtaa epäonnistumiseen.

Loppuun muutamia lainauksia kirjasta, mitä mehustajille on 28.päivän aikana tapahtunut:

– Laihduin lähes 10 kiloa, ihottuma on lähes kadonnut ja on voittajan olo! Olen pienentynyt 7,5 cm vyötäröltä, 5,5 cm lanteilta, 5-6 cm reidestä ja 2 cm pohkeita.

– SOKERI, olin siihen koukussa. Eilen aamulla teen kanssa tarjoiltiin suklaata, ja arvatkaapa mitä…se ei kiinnostanut minua lainkaan. Minut tuntevat ihmiset saattaisivat sanoa, että lehmätkin lentävät…

– Laihduin lähes 5 kiloa, kolesteroli putosi 5,6 4,2. Painoindeksi 23,5 tippui 20,2. 99% nivelkivuista on hävinnyt.

– Verenpaine laskenut, raajojen turvotus vähentynyt puoleen. Olen laihtunut lähes 17 kiloa ja mieheni 15 kiloa.

– Leposyke 59:stä putosi 42:n. Fibromyalgian oireet vähenivät.

– Laihtunut 13 kiloa, vyötärö kaventunut 13 cm, vaatteiden koko pienentynyt kaksi numeroa. Masennus hävinnyt.

– Minut on todellakin mehustettu! Paranemisten lista on loputon aina lisääntyneestä energiasta ajatusten kirkkauteen, normaaliin verenpaineeseen ja kolestroliin – kaikki kuurin ansiota.

Oma kuurini lähenee loppuaan. Päivät sujuvat rutiinilla. Keho on kevyempi ja toimii joustavammin, alhainen verenpaine näyttäytyy joskus huimauksena, jos nousen äkisti ylös. Mutta hyvillä mielin.

---

Minut on mehustettu

Ensimmäinen aamu kuurin jälkeen, hörpin yrttiteetä. Olo on levollinen, mutta pirteä. Heräsin taas ennen aamu viittä. Kuuri ohitse, mutta tarve rynnätä ahmimaan ruokaa on poissa. Lukuunottamatta satunnaisia ”haluan, en voi”-kokemuksia, nälkä tai halu syödä on poissa. Päivät ovat soljuneet tutun kaavan mukaan, enkä ole halukas repimään irti siitä itseäni. Sillä nyt alkaa vaikein osuus, vastuun ottaminen omasta elämästä. On suhteellisen helppoa lukea kirjasta, mitä ”syöt” tänään ja toimia sen mukaan. Täydellinen vapaus on toinen.

28.päivää pelkällä mehudieetillä on niin pitkä aika, että keho ja aivot ovat päässeet osittain irti vanhoista totutuista malleista. Tällä hetkellä päässäni on siis vähän kuin kiintolevyn tyhjennys enkä ole vielä päättänyt, minkä ohjelman asennan sinne seuraavaksi. Vanha ei tule kysymykseen, nykyinen on myös tiensä päässä. Pitänee luoda jotain täysin uutta.

Mutta palataanpa hetkeksi vielä kuuriin ja hyviin vaikutuksiin. Hiukset, kynnet ja iho on selkeästi paremmat, muutosta en osaa selittää, se vain näkyy ja tuntuu. Painoa on lähtenyt neljän viikon kuurin aikana viisi kiloa (mieheni on samalla kuurilla, häneltä on kiloja lähtenyt kolmen viikon aikana jo yli 7 kiloa). Senttejä hävinnyt vyötäröltä melkein 5, lantiolta 4, reisistä 3 ja käsivarsista 2. Energiataso on korkea, olen pirteä. Sen ajan minkä nukun, uni on syvää ja rauhaisaa, unet eläviä ja antoisia. Herään pirteänä. Ajatus on kirkas ja luovuus parempi. Saan enemmän aikaiseksi. Mieli on ollut tyynempi.

”Huonoja” puolia on vähänlaisesti. Ajoittainen huimaus, joka johtuu alhaisesta verenpaineesta (minulla on ollut aina alhainen verenpaine, kuuri painaa sitä vieläkin alemmas). Ohimeneviä heikotuksia, jotka johtuvat alhaisesta verensokerista (jos en ole juonut kun on aika). Satunnaisesti ”maitohappo” iskee normaalia herkemmin, varsinkin portaiden nousut ovat ottaneet välillä koville. Vaikka iho on noin yleisesti parempi, pienoista kuivumista kynsinauhoissa.

Kilpirauhanen on elin, joka minulla käy vähän vajaalla. Kuurin vaikutuksesta en osaa sanoa siihen, mutta huonommaksi ei ole mennyt, vireysmittarilla mitattuna parempaan. Mutta virallisia testejä en ole otattanut ainakaan vielä.

Voin kyllä suositella lämpimästi SuperJuice Me! -kuuria eritoten heille, jotka haluavat tehdä oikeasti elämänmuutoksen ja ovat kyllästyneet vanhoihin elämäntapoihin. Monet mehudieetillä olleet ovat myös saaneet avun erilaisiin terveysongelmiin, kuten diadetekseen, korkeaan verenpaineeseen, nivelvaivoihin, allergioihin ja ruoansulatushäiriöihin. Ja jos 28-päivän kuuri tuntuu turhan hurjalta, hyötyä on myös lyhyemmästä jaksosta. Jason Valen dokkarilla (englanninkielinen, jotain tolkkua siitä saa, vaikka ei osaisi englantia) seurataan kahdeksan eri ihmisen dieettiä Portugalissa, missä on Valen virallinen SuperJuice Me! -keskus.

Tänään voin siis syödä pitkästä aikaa. Kaipaan kyllä pureskeltavaa. Ehkä aloitan omenalla tai jollakin hedelmällä. Jääkaappiin en ole ostanut herkkuja, sieltä löytyy lähinnä salaattitarvikkeita. Mehulinko tulee laulamaan kyllä tänäänkin, sillä tuskin tulee enään päiviä, jolloin en nauttisi itsepuristetun mehun elinvoimasta.

Viikko kuurin jälkeen

Viikko on takana SuperJuice Me! -kuurin jälkeen. Minulle tämä oli paras kuuri ikinä. ”Roskaruoan” syömisen tarve on hävinnyt. Käsittämätöntä. Olen elänyt kuluneen viikon pääasiallisesti salaateilla ja hedelmillä. Idut itävät kuivauskaapissa ja versot nousevat ikkunalaudalla, mitä elinvoimaa! Keitettyä olen syönyt kerran, ”repesin” keitettyyn perunaan ja kananmunaan 🙂 Ruokani on todella merkitsemätöntä (kirjassa on tästä asiasta enemmän, mutta lyhykäisyydessään tarkoittaa ruokaa, jossa ei ole tuotemerkkiä). Makeaa ei ole tehnyt mieli, satunnaisesti olen syönyt kuivattuja hedelmiä. Juustoa eikä maitotaloustuotteita ole vieläkään kaapissa. Eikä sitä leipää, sen olen korvannut itse tehnyillä krakkereilla. Eilen tein aivan ihanaa mustikka-tuorepuuroa, jossa oli mm. tattarihiutaleita, pellavarouhetta, chiaa ja tietysti mustikoita, oli namia. Vatsa toimii ja voi hyvin. Energiataso on melkein yhtä korkealla, mutta nukuttua tulee enemmän kuin ennen.

Uskon ja luotan, että jatkossa pysyn tällä linjalla 🙂

– Sari Autere